| Elämä on suorittamista, mutta se on omani |
[ June 15th ; 20:50 pm] |
| [ |
mood |
| |
 väsynyt on hän |
] |
| [ |
music |
| |
Shpongle - Dorset Perception |
] |
Kun asioihin turtuu tarpeeksi, ne menettävät tarkoituksensa. Työni on yksi niistä. Joka aamu herään suorittamaan saman suorituksen; työpäivä. Joskus, vaikka on vapaalla, tuntuu kuin kaikki työn murheet painaisi edelleen olkapäitä, eikä vapaa-aikakaan tunnu omalta. Kuin aina olisi vain töissä ja töissä ja töiisä. Mielessä ei muuta kuin työt ja kaikki se 'ihanuus' mikä huomenna odottaa tai se shitti mitä kaadettiin niskaan päivän aikana. Aina ollaan kellokortilla.
Joka aamu kun herään ensimmäinen ajatus mielessäni on, että kuinka monta aamua vielä pitää jaksaa ennen kuin saa jäädä kotiin nukkumaan. Vielä kaksi. Miten voi keskittyä mihinkään muuhun, kun mielessä ei ole muuta kuin työ, työ, työ ja muu suorittaminen.
Kuten autokoulu. Sitä nyt odotetaan kieli pitkänä, että kirjoittaja saa kortin. Saadaan taas uusi kuski lauantai-illan rientoihin. Kaipa se ihan hyvin menee. Välillä ei vain meinaa usko riittää, saatika sitten voimat. Ja taas kuolee puluja ajotunneilla.
Miksi minusta tuntuu silä että elämä jota elän ei aina ole omani? Miksi minuun panostetaan ne suuret paineet ja odotukset? On niin älykäs ja lahjakas. Älä haaskaa lahjojasi. Tee näin, näin ja näin. "Hän on vain siellä töissä..?"
Minä teen omat päätökseni, ratkaisuni ja mitä haluan tehdä oman elämäni kanssa. Jos nyt en halua olla suuri taiteilija kuten isän-enon-ukin-kissan-koiran-serkun-isoveljen-kaiman-äiti-whatever Juho Rissanen..Mitä sitten? Piirtäminen on minulla nyt ja aina harrastus. En halua siitä työtäni ja kokea sitä legendaarista luomisen tuskaa. Piirtäminen on kuin kaivo; siellä joko on vettä tai sitten se on kuiva. Mutta ei aina sitä samaa vettäkään jaksa juoda. Seisonuttakaan vettä ei kukaan halua juoda.
Ja jos nyt haluan psykologiksi, ei sekään riitä. Sekin on lahjojen haaskausta. Miksi mikään ei riitä? Mikä siinä on, että vanhemmat asettavat näitä hulluja odotuksia lastensa suhteen ja jos eivät toimi odotusten mukaisesti ja tekevät omat ratkaisunsa, siitä rutistaan perhelounailla yms. Mikä ydinfyysikko minusta pitää tulla että se riittää vanhemmilleni?
Mutta jaksanko välittää mitä he ajattelevat? Enpä juuri. Kuuntelen heidän mielipiteitään ja neuvojaan, mutta päätös on aina minun. Kyllä he aina tukevat, vaikka toivovatkin että tekisin asiat toisin (joskus ehkä).
Tosin, kun koittaa se aika että ostan ensimmäisen autoni, siinä aion kyllä luottaa isin mielipiteeseen. Aina pitää pystyä luottamaan siihen joka asiat tuntee parhaiten.
Kuten minä tunnen itseni parhaiten. Tosin tätä ei kannata tentata perjaintai-iltana kahden tuopin jälkeen. Vastaus saattaa olla vähintäänkin sarkastinen :P
|
|
|
| Lihatiski |
[ June 12th ; 19:08 pm] |
| [ |
mood |
| |
 kahvitripillä |
] |
| [ |
music |
| |
The spooks: Karma Hotel |
] |
Nykyään päiväkahvi seuraa ei haeta vain lehtien palstoilta tai paikallisesta kuppilasta. Kirjastot ja kaupatkin ovat nykyään suosittuja seuranhaku paikkoja. Kaupan lihatiskillä, kun miettii pitäisikö syödä kanaa, possua vai lehmää eräät kaksilahkeiset pohtivat ottaakko illallispöytään edellä mainittujen lisäksi jotain muutakin lihaa. Maistuuko tänään suomalainen, ruotsalainen vai venäläinen liha? Tälläiset kalpeat naiset todellakin näyttävät houkuttelevilta, kun vieressä on kylmää punaista lihaa minkä lämmittämiseen tarvitaan sähköhellaa muutaman tunnin lepertelyn ja muutaman minuutin hieromisen sijaan.
Itse en ihan heti lähtii hakemaan seuraa lihatiskin läheisyydestä. Jo pelkästään siksi, että toinen ei tunne olevansa vain pala lihaa mikä poimitaan mukaan. 80kg Suomalaista perinteistä lihaa kiitos. Tämä on muutenkin jo toinen kerta, kun kaupassa tullaan vonkaamaan. Viimekerralla taisin valikoida itselleni leipää. Tummaa vai vaaleaa, reiällä vai ilman? Kuka ylipäätään lähtee kauppaan katselemaan ihmisiä 'sillä silmällä'? Sunnuntainan juuri ne epätoivoset jotka lauantai illan jälkeen joutui tyytymään ryhmäseksiin alle kahden hengen ryhmissä ja jotka aamulla heräävät käpälät rakkuluilla. Kuka edes lähtee tälläisten kauppavonkaajien mukaan jos pyydetään? En minä ainakaan. Olisi mukavaa tulla raiskatuksi tylsän kauppareissun jälkeen jos nyt tyhmyyksissään sattui lähtemään vieraan miehen kotiin joka lihatiskillä sattui kehaisemaan pikkurillin koukistuskulmaa.
Tämä tapaus tänään oli muuten ulkomaalainen. Heillä tuntuu olevan sellainen ajatus, että naiset joilla on toppi päällään ovat kevytkenkäisiä, eivätkä omaa minkäänlaista moraalia. Toppi päällä on tunnetusti avoin kutsu kylään. Täältä pesee muruseni, ota pikkuveli mukaan.
Pahoittelut rakkaani, tämä neitokainen saattaa olla hieman spontaani ja äkkipikainen, mutta tyhmyys ei ole koskaan ollut ystäväni. Voitte etsiä itsellenne seuraa vaikka seuraavasta kaupasta, jospa siellä olisi lihatiskillä paremmat valikoimat ja sieltä saattaisi tarttua mukaan jotain lautaselle sopivaakin.
Niin ja lihasta yleensä tarkastetaan se parasta ennen päivämäärä. Kukaan itseään vähäänkin kunnioittava ei nappaa mukaan vanhentunutta ja harmaantunutta lihaa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.
|
|
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
heratar's journal
